Alatason kokaiinikauppias on ammuttu asuntoonsa Helsingin Alppilassa ja tappaja on saatu heti kiinni. Murharyhmä on varma, että kyse on järjestäytyneestä rikollisuudesta, mutta ampuja ei puhu mitään ja jäljet loppuvat lyhyeen. Murhapaikan naapurissa asuva Mari Lehtonen on kuitenkin nähnyt jotakin. Poliisin näkökulmast Lehtonen on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja on ykkösluokan silminnäkijätodistaja. Rikollisten mielestä Lehtonen on kuitenkin ollut erittäin väärässä paikassa erittäin väärään aikaan, ja yhtäkkiä tavallinen yksinhuoltajaäiti tyttärineen on osallisena ammattirikollisten jutussa, halusi tai ei. Kumpaa laki lopulta suojelee enemmän, rikollista vai todistajaa?

--------------------------

Tämä oli hyvä dekkari, jonka luki ilokseen. Sipilä osaa kuvata poliisin työtä todella realistisen oloisesti. Tietenkään minulla ei ole edellytyksiä arvioida, onko poliisin työ sitten todella tällaista, kun en ole itse kyseistä työtä tehnyt, mutta ainakin Sipilän kuvaukset poliisien edesottamuksista kuulostavat realistisilta. Sipilä ei kyllä juurikaan mene poliisien nahkoihin eikä kuvaa heidän yksityiselämäänsä. Dekkari keskittyy tiiviisti rikoksen ratkaisemiseen.

Kyllähän kirja pisti miettimään, mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa, jos näkisi jotain ja joutuisi todistamaan. Sinne olisi sitten pakko mennä ja hyvässä lykyssä rikolliset olisivat niskassa. Kirja ei antanut kovin mukavaa kuvaa siitä, mitä tapahtuu, jos tällaiseen sotkeudut. Mari Lehtonen oli kylmäpäinen nainen, mutta minusta ei vastaavaa kylmäpäisyyttä löytyisi. Olisin todennäköisesti hermoraunio jo ennen kuin mitään olisi ehtinyt edes varsinaisesti tapahtua.