Sisarukset Ilona ja Tuomas kasvavat Pohjois-Karjalassa, vaaralta toiselle katsovien punaisten mökkien ja sinisten metsänlaitojen maisemassa. Luonto jatkuu mielikuvituksella pikkuveljen herkässä mielessä, poika joutuu kamppailemaan kipeästi isän mykkää tahtoa vastaan. Isonsiskon nuoruus on rauhallisempi, elämän välttämättömyydet ovat hänelle vaistomaisesti selviä. Vuosi vuodelta maailma likenee kylää: tulee tie, saadaan lossi, sputnik lentää. Elämä vie siskokset nuoruudesta eteenpäin.

Tämä romaani kuvaa harvinaisen herkästi ja todesti sisaruussuhdetta ja kasvamisen vuosia. Se avaa ja rikastaa lukijan omat kokemukset. Samalla se laajenee ja syvenee kuvaksi meidän mahdollisuuksistamme, lopullisista arvoistamme yleensä. Ja koko ajan siinä hengittää pohjoiskarjalainen luonto ja kyläyhteisö - Eeva Tikan kolmas romaani on kypsyydennäyttö, voitto, upea teos elämästä Suomessa.

Ihana, herkkä kasvutarina. Yhtä hyvä kuin kaikki muutkin Eeva Tikan kirjat, jotka olen lukenut. Nautin hänen vähäeleisestä, runollisesta tyylistään kirjoittaa. Hän kuvaa luontoa niin, että tuntuu kuin lukija itse olisi maisemien keskellä. Myös ihmiskuvaus on psykologisesti uskottavaa ja kiinnostavaa. Karjalan murteella kirjoitetut vuorosanat ovat hauskoja lukea.

Kirjaa lukiessani mietin monta kertaa, miten paljon maailma on 50 vuodessa muuttunut. Kirja alkaa 1940-luvulta, ajasta jolloin omat vanhempani olivat lapsia. Ilonan ja Tuomaksen perhe elää pienessä kylässä, joka on talvella kelirikon takia täydellisessä eristyksessä. Elämä pyörii oman kodin, eläinten, kalastuksen, marjastuksen, metsästyksen ja tukkitöiden ympärillä. Tuomas ei sopeudu elämään näissä ahtaissa ympyröissä, vaan haaveilee pääsystä kouluun, jonne sitten pääseekin. Hän jää kuitenkin sosiaalisissa kuvioissa aina jotenkin vieraaksi. Ei koe kuuluvansa kyläyhteisöön mutta ei koululaisiinkaan. Kasvulleen hän saa suurimman tuen sisareltaan Ilonalta. Äiti on kuollut, isä mykkä ja etäinen.

Kirjan nimi Punainen härkä tulee siitä, kun koulussa saa piirtää mitä haluaa ja kuvataiteellisesti lahjakas Tuomas piirtää punaisen härän. Myöhemmin hän kokee monessa tilanteessa, että härkä ikään kuin tulee hänen mielessään hänen avukseen. Härkä tulee esimerkiksi silloin, kun Tuomas puolustautuu kiusaavia koulutovereita tai isää vastaan tai kun hän puolustaa itse luokkatoveriaan. Olisiko tämä härkä sitten nykykielellä jonkinlainen "voimaeläin"? Joka tapauksessa, kun Tuomas aikuistuu, hän ei enää härkää tarvitse, vaan jättää sille hyvästit.

Tuomaksen tarinassa kiinnostavinta on varmasti Tuomaksen suhde isäänsä ja kasvaminen aikuiseksi mieheksi ilman isän tukea. Rinnalla kulkee Ilonan tarina. Ilona on vakavamielinen ja vastuuntuntoinen tyttö, joka myös joutuu käymään omat kipuilunsa hiljaa mielessään. Kirja on välillä aika masentavaan sävyyn kirjoitettu, mutta lopussa näkyy valoa kummallekin sisarukselle, vaikka loppu jääkin ikään kuin avoimeksi.

Suosittelen.