Vuosi 1941. Kaksi kovaksikeitettyä murharyhmän poliisia, Norman Cohen ja Jack Pierce, saavat huijaamalla kiristetyksi murhaajalta tunnustuksen, ja maailma on hetken aikaa turvallisempi. Vuosi 1952. Taas kerran Cohen ja Pierce ovat kuulusteluhuoneessa. Pieni tyttö, Cathy Lake, on murhattu ja poliisit ovat napanneet epäillyn, 26-vuotiaan pummin Albert Jay Smallsin. Smalls kiistää osallisuutensa pikkutytön murhaan, mutta katkera Pierce päättää saada tunnustuksen puristettua epäillyltä melkein hinnalla millä hyvänsä. Piercen pikkutyttö on murhattu vuosia aikaisemmin, eikä murhaajaa ole saatu kiinni. Cohenia painavat tuoreet muistot keskitysleiriltä. Aikaa on vain 12 tuntia - sen jälkeen Smalls on päästettävä vapaaksi, jos tunnustusta ei heru. Entä jos Smalls ei olekaan syyllinen? Kuulustelu on henkeäsalpaava jännäri, joka pitää lukijaa pihdeissään, kunnes vyyhti purkautuu ja kaikki paljastuu pienimpiä ja raadollisimpiakin yksityiskohtiaan myöten... (Teksti kirjan takakannesta)

En olisi varmaan tullut ollenkaan lainanneeksi tätä kirjaa, jos 4-vuotias poikani ei olisi kirjastossa käydessämme ehdottanut, että lainaisimme sen isille. Poikaa viehätti kirjan kanteen painettu vanhanaikaisen poliisiauton kuva. Isi ei ole ehtinyt kirjaan vielä tutustua, mutta aloin huvikseni lukea sen ensimmäisiä sivuja ja jäin heti koukkuun enkä voinut taaskaan lopettaa lukemista kesken, vaikka kello näyttää olevan jo puoli kolme yöllä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vain puolen vuorokauden mittaiselle ajalle. Takaumia menneeseen toki tulee jonkin verran, mutta pääasiassa askaroidaan meneillään olevan kuulustelun parissa. Minua viehätti kirjassa se, että vaikka kuulustelijoilla on kiire, kirjailija saa luotua kirjaansa levollisen tunnelman. Sitä voi pysähtyä lukemaan ihan rauhassa. Henkilöiden taustasta, ajatuksista ja tunteista kerrotaan sen verran, että heistä piirtyy elävä ja suhteellisen realistinen kuva.

Ainoa miinus kirjassa oli se, että tuntui kuin kirjailijalta olisivat lopussa päässeet langat käsistä, kun päitä alkoi putoilla siihen malliin, että välillä piti palata muutama sivu taaksepäin lukemaan, mitä tässä nyt oikein tapahtuikaan. Mielestäni kirja olisi pitänyt viedä jotenkin hallitummin loppuratkaisuunsa, joka kylläkin loppuviimein oli hyvä.

Suosittelen dekkarin ystäville!