Sepon ja Soilikin lapsuus on kulunut yhteisissä leikeissä syrjäisen Sääskiveden körttipitäjän pappilassa. Seppo on pappilan piian poika ja Soilikki papin tytär. Nuoret päätyvät yhteen, mutta molempien loppuelämän ylle luo synkän varjon rovasti Rantasen isäjumalainen auktoriteetti. Pappilan rauhaisa idylli kätkee taakseen kammottavan salaisuuden.

Mesimarjani, pulmuni, pääskyni on järkyttävä kuvaus insestistä ja sen tuhoisasta vaikutuksesta uhrin persoonallisuuteen ja tasapainoisen elämän mahdollisuuksiin. Kirjailija kuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä sekä keski-ikäisen miehen ahdistusta realistisesti, rohkeasti, jopa raadollisesti. Romaani on myös vetoomus ihmisjärjen puolesta uskontoa ja erityisesti kiihkouskovaisuutta vastaan. Samalla se piirtää havainnollisen kuvan siitä mullistuksesta, jonka suomalainen yhteiskunta on kokenut 1950-luvulta tähän päivään tultaessa.

Mesimarjani, pulmuni, pääskyni jatkaa upealla tavalla syntyjään pohjoissavolaisen, sittemmin Lohjalle asettuneen Hilkka Ravilon (s. 1940) kirjailijanuraa. Hänen esikoisteoksensa Kuin kansanlaulu julkaistiin vuonna 1991 (Sahlgren).

-------------------------------------------

Tämä on todella hyvä kuvaus insestistä ja keski-ikäisen miehen ahdistuksesta kuten kirjan takakansi kuvaakin.

Etenkin keski-ikäiseen Seppoon on helppo samastua. Hän on sympaattinen hahmo, kun yrittää kaikkensa perheen eteen eikä saa seksiä koskaan, joutuu alistettuun asemaan, lähinnä jonkinlaiseksi välineeksi. Soilikki siirtää seksuaaliset traumansa Sepon kannettaviksi. Toisaalta Seppo on aika lapsellinen ja naiivi mies silti vain palvoessaan Soilikkia ja tyytyessään koiraakin alhaisempaan asemaan perheessä.

Soilikki on jotenkin epäuskottavan tuntuinen hahmo. Vielä kirjan luettuanikin on sellainen olo, että voiko tällaista ihmistä olla. Toisaalta kuin pieni viaton lapsi, tahdoton ja lapsellinen, toisaalta syöjätär ja vallankäyttäjä. Ehkä tässä sitten näkyy Soilikin persoonallisuuden pirstoutuminen, tietynlainen dissosiaatio, on kaksi minää joilla ei ole tekemistä toistensa kanssa?

Kirjan lopussa kaikkea alkaa tapahtua vähän turhankin hurjalla tahdilla. Jännite laukeaa, salaisuudet paljastuvat yksi toisensa perään. Uskottavuuskin vähän kärsii. Lopusta en pitänyt. Minusta kirjan olisi voinut vähäeleisemminkin viedä päätökseensä.

En myöskään pitänyt siitä, että seksuaalinen väkivalta rinnastettiin suoraan uskontoon, jolla ei kuitenkaan sen kanssa ole varsinaisesti mitään tekemistä. Toki monet seksuaalisesti häiriintyneet ihmiset toteuttavat fantasioitaan uskonnon suojissa, mutta siitähän uskossa ei ole kyse.

Maailma on muuttunut paljon ja muuttuu Sepon ja Soilikin elämän aikanakin. Ajankuvausta oli myös kiehtovaa tästä kirjasta lukea.

Pienen saksalaiskylän tyttö Kathie haaveksii elämästä suurkaupungissa ja matkaa kansallissosialismin valtaamaan Muncheniin etsimään onneaan. Naiivi Kathie huumaantuu vapaudentunteesta ja ravintolailloista, joissa ruoka ja yösija ansaitaan keimailulla.

Myös kaupungin paheellisin aines liikkuu öisin. Nuoria naisia löydetään pahoinpideltyinä ja surmattuina. Tekijäksi epäilty perheellinen mies Josef Kalteis kieltää kaiken. Tunnistaako paholaisen, jos se pyöräilee päivänvalossa vastaan?

----------------------

Ihan ok, mutta... ei erityisen jännittävä eikä myöskään oikeastaan juuri liikuttanut minua. Oudon ulkokohtainen ja luettelomainen kuvaus eri naisista, jotka menettivät henkensä samalla tavoin. Ehkä kirjoittajan tarkoituskin oli antaa näistä naisista lukijalle jotenkin samantekevä kuva? Tylsiä, tavanomaisia ihmisiä, jotka kuolivat. Kathieen lukija samastuu vahvimmin, koska asioita kuvataan hänen näkökulmastaan läpi kirjan, mutta silti häntä ei oikestaan jää kaipaamaan. Ehkä murhaajastakin sitten tuntuu samalta: ihminen on hänelle ihan samantekevä.

Kalifornialaiset pelkäävät maanjäristyksiä yli kaiken. Tätä tosiasiaa käyttää hyväkseen mies nimeltä Priest. Hän on piileskellyt poliisia Sierra Nevadan takamailla olevassa kommuunissa, mutta nyt valtio on kahmimassa aluetta omiin tarkoituksiinsa.

Kalifornian kuvernöörillä lähtee internetin kautta uhkaus, jonka allekirjoittajana on salaperäinen Eedenin vasara. Viesti tulkitaan ensin hullujen touhuksi, kunnes selittämättömiä asioita alkaa tapahtua. Lopulta on enää 48 tuntia järähtelevään katastrofiin.

----------------------

Aivan loistava kirja! Suosittelen lämpimästi. Tällä oli hyvä avata kirjavuosi 2012.

Eteläisessä Tukholmassa löydetään päiväkodin takaa lumen peittämä ruumis. Kyseessä on jo neljäs kerta lyhyen ajan sisään, kun pienen lapsen äiti on puukotettu kuoliaaksi. Kvällspressenin toimituksessa puhutaan sarjamurhaajasta, mutta työnsä uudelleen aloittanut Annika Bengtzon penää todisteita.

Annika on myös palannut y hteen aviomiehensä Thomasin kanssa, mutta onni loppuu lyhyeen: konferenssimatkalla Afrikassa Thomas kidnapataan osana eurooppalaisten asiantuntijoiden delegaatiota. Kun sieppaajien kohtuuttomat vaatimukset hylätään, panttivankeja aletaan teloittaa yksi kerrallaan. Annika joutuu kauhistuttavan henkilökohtaisella tavalla mukaan kidnappausdraamaan, joka ravisuttaa niin Eurooppaa kuin Afrikkaakin.

--------------------

Jotenkin tämä aihepiiri on jo vähän loppuun kaluttu. Ihan ok kirja, mutta ei tarjonnut mitään erityistä lukuelämystä. Jos minä olisin kirjailija, laittaisin jo Annika Bengtzonin tarinalle pisteen.

Pieni mietelausekirja, jossa monta rohkaisevaa sanaa. Isältä lainattu. Tuli tarpeeseen.