Koulusurmat on kansainvälinen ilmiö, jota ei voi enää pitää yksittäistapauksina. Monilla kouluampujilla on yhteisiä persoonallisuuden piirteitä, mutta he kaikki eivät ole koulukiusattuja tai sadistisia narsisteja - eivätkä kaikki kiusatut ja poikkeavat suunnittele joukkomurhaa.

Yli kaksikymmentä vuotta terapeuttina toiminut ja koulusurmatapauksiin perehtynyt tohtori Peter Langman profiloi kymmenen kouluampujaa. Hän löytää kolme erilaista koulusurmaajan tyyppiä.

Kouluampujat antaa ohjeet potentiaalisen koulusurmaajan tunnistamiseksi ja vaaratilanteiden ennaltaehkäisemiseksi - vanhemmille, kasvattajille, opettajille, koulutovereille.

------------------

Erittäin mielenkiintoinen teos, mutta ei sovi ihan herkille, sillä sisältö on todella ahdistavaa ja synkkää luettavaa. Luimme tämän opintopiirissä, mutta vielä emme ole keskustelleet kirjasta.

 Langman jaottelee ampujat kolmeen pääkategoriaan:

1) Psykopaattiset ampujat ovat niitä, joilla ei ole empatiaa uhrejaan kohtaan ja jotka usein nauttivat siitä, että saavat aiheuttaa toiselle kipua ja tuskaa. He kokevat olevansa kaikkien muiden yläpuolella ja ovat sitä mieltä, että heillä on oikeus käyttää hyväkseen ja manipuloida ympäristöään, miten haluavat. Nämä ovat usein niitä "hyvien perheiden poikia", joista kukaan ei uskoisi pahaa tai joiden pahuutta kukaan ei ole halunnut tai uskaltanut nähdä.

2) Psykoottiset ampujat ovat puolestaan niitä, jotka kuulevat ääniä ja joilla on muitakin harha-aistimuksia. He saattavat selväjärkisempinä kausina ymmärtää hyvin oman ajattelunsa hulluuden ja jopa tuntea katumusta, mutta sitten taas paneutua joukkomurhien suunnitteluun urakalla. He kuulevat usein ääniä, jotka käskevät heidän tehdä pahaa muille. Tässä kirjassa psykoottisiksi kategorioidut ampujat olivat perheensä nuorempia lapsia, tietynlaisia pettymyksiä vanhemmilleen, kun taas sisarukset olivat hyvin menestyviä.

3) Traumatisoidut ampujat ovat niitä, joiden lapsuudenkokemukset ovat traumatisoineet heidät (esim. väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö) ja joiden lapsuudenperheessä oli malleja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Heillä oli usein joku ystävä/ystäviä, jotka yllyttivät näihin hulluihin tekoihin ja he tekivät niitä osaksi saadakseen arvostusta ja hyväksyntää toveripiirissä.

Kaikilla kirjan ampujilla oli suuri viha ympäristöään kohtaan. Kaikilla oli taustalla syviä alemmuuden- ja huonommuudentunteita, kateutta paremmin menestyviä ihmisiä kohtaan ja hallitsematonta raivoa. Useimmat olivat tavalla taikka toisella masentuneita. Osaa oli kiusattu, useimpia ei. Lähes kaikille oli tyypillistä keskimääräistä voimakkaampi reagointi ympäristöstä tulevaan kielteiseen palautteeseen tai tavanomaiseen kiusaamiseen ja ristiriitoihin ikätovereiden kanssa.

Todella mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää luettavaa. Suosittelen kaikille ammatti-ihmisille ja asiasta muuten kiinnostuneille.