Avioliiton kauniin julkisivun takana kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Neljä ystävystä joutuu traagisten tapahtumien keskelle, kun yksi heistä murhataan. Mikä johti siihen, että unelmat muuttuivat painajaisiksi?

Lainasin kirjastosta palautettujen kirjojen hyllystä kaksi Fieldingiä. Tämä jälkimmäinen osoittautui koko lailla jännittävämmäksi ja mukaansatempaavammaksi tarinaksi kuin tuo edellä arvostelemani Valheita ja kuiskauksia. Oli pakko lukea kirja loppuun ja kirjoittaa ajatukset heti ylös, vaikka kello on jo reilusti yli puolen yön.

Tässä kirjassa kuvattiin neljän erilaisen naisen ystävyyttä ja perhe-elämää. Chris elää avioliitossa miehen kanssa, joka pahoinpitelee ja manipuloi häntä vuosikausia kauniiden kulissien takana. Barbaran mies puolestaan on kroonisesti uskoton. Barbara on huolissaan ulkonäöstään, ravaa kauneusleikkauksissa ja uskoo teini-ikäiselle tyttärelleen kaikki murheensa. Vickillä on menestyksekäs ura, jonka jalkoihin jää niin perhe-elämä kuin ystävyyskin. Susan on ainoa ns. tavallinen, hyveellinen nainen, jolla on mukava perhe ja joka pystyy vielä vuosien kotiäitiyden jälkeenkin luomaan itselleen uran.

Kirja oli tavallaan ihan hömppää: kauniita, rikkaita ja vaikutusvaltaisia ihmisiä kohtalon pyörteissä. Toisaalta asioita käsiteltiin melko realistisen oloisesti. Esimerkiksi Chrisin kokemukset avioliitosta väkivaltaisen miehen kanssa ovat varmasti (ja valitettavasti) monen naisen arkipäivää. Chrisin näkökulmasta kirjoitetut osuudet olivatkin kirjan parasta antia, vaikka ne olivat todella ahdistavia lukea.

Barbara oli kirjassa aivan uskomaton bimbo, joka mietti lähestulkoon taukoamatta, miten pystyisi torjumaan ikääntymisen merkit kasvoistaan ja vartalostaan. Itselleni ovat nämä ulkonäköasiat niin merkityksettömiä, että en voi kuin kohotella kulmakarvojani ja hymähdellä huvittuneena, kun luen tällaisen ihmisen ajatusmaailmasta.

Helpointa oli ehkä samastua Susaniin, joka olikin ikään kuin "kirjoittanut" tämän kirjan, eli hän oli alun ja lopun minä-kertoja.

Lehdessä oli taas tänä aamuna viisastelua siitä, miksi nuoret voivat pahoin ja minkä pitäisi muuttua. Ongelma on mielestäni siinä, että koko yhteiskunta on muuttunut niin rajusti, ettei se enää suojaa yksittäisen ihmisen henkistä hyvinvointia. Ei millään yksittäisellä toimenpiteellä voida kehityksen kulkua kääntää. Tämä teema tuli mieleeni, kun luin tätä kirjaa. Mielestäni nämä kaikki naiset ehkä Susania lukuunottamatta olivat aika surkeita äitejä, vaikka heitä kovasti hehkutettiinkin. Yksi alistui kestämään jatkuvaa pahoinpitelyä ja mustamaalaamista, jota tapahtui myös lasten silmien edessä. Yksi käytti omaa tytärtään terapeuttina ja sitoi tämän itseensä. Yksi laittoi kaikessa oman työnsä lapsensa edelle. Ihme, että vain yksi näiden naisten lapsista ns. "sekosi". Mielestäni potentiaalinen koulu- tai muu ampuja olisi voinut löytyä esim. mistä tahansa näistä perheistä.