Häämatka on kuvaus keski-ikää lähestyvästä pariskunnasta, joka kolmentoista avioliittovuoden jälkeen on lähdössä yhteiselle lomalle tunturihotelliin. Miehen silmissä kangastelee eräänlainen häämatkan toisinto, uusi kuherruskuukausi. Mutta seitsemän lomapäivän ja yön kuluessa purkautuvatkin yllättäen tyystin toisenlaiset, menneiden vuosien kuluessa patoutuneet ristiriitaiset tunteet.

Rohkeasti kantaaottavassa avioliittoromaanissaan Faldbakken, suosittu ja tuottelias norjalainen kirjailija vie siekailematta asioiden ytimeen, pitkään näennäisesti tasaisena jatkuneen parisuhteen tulenaroille alueille, missä petos ja itsepetos lyövät toisilleen veljenkättä. Kotimaassaan Norjassa hän on kirjallaan nostattanut ärhäkän roolikeskustelun laineet. (Teksti kirjan takakannesta)

-------------------------------

Mitähän tästä kirjasta sanoisi... Parisuhde ja avioliitto eivät nyt ylipäätään kuulu lempiteemoihini kirjallisuudessa. Romanttista hömppää en tahdo jaksaa lukea ollenkaan. Tämä oli kuitenkin vakavahenkinen kirja, jossa minä-kertojana oli poikkeuksellisesti mieshenkilö.

Jo pelkästään alkuasetelma sai niskavillani jotenkin pörhölleen. Mies vaikutti sellaiselta kaiken hallitsevalta ja tietävältä kukkopojalta, ettei paremmasta väliä. Kirjan edetessä ja tapahtumien kriisiytyessä hänestä kyllä sitten löytyy useampiakin puolia ja lopulta hänestä sukeutuu ihan sympaattinen, elämän kolhima kaveri. Jotenkin paljon inhimillisempi kuin alussa!

Kirjan naispäähenkilö rutisee jo matkan alkutaipaleella ja haastaa riitaa suunnilleen kaikesta, mutta mies ei tunnu tajuavan sitä lainkaan, vaan elättelee pienestä epäsovusta huolimatta romanttisia kuvitelmia. Hämmästyksekseen hän joutuu huomaamaan, ettei heidän tunturireissustaan naisen mielikuvissa ollut tarkoituskaan tulla keski-iän häämatka vaan jotain ihan muuta.

Ajoittain päähenkilön miehinen tapa ajatella ja käsitellä parisuhdeasioita tuntuu naislukijasta ärsyttävältä, mutta välillä hänen tekemisilleen ja sanomisilleen saa jopa nauraa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten mieslukija reagoisi tämän miehen kuvaukseen elämästään. Varmaan on kuitenkin aika tyypillistä, että miehen ja naisen ajatukset menevät parisuhdekriisissä hyvin eri ratoja. Olen kuullut useammin kuin kerran tilanteesta, jossa mies on kuin puulla päähän lyöty saadessaan kuulla, että nainen voi avioliitossa pahoin. Mies ei ole osannut aavistaa mitään, kun ei ole kerran suoraan sanottu.

Seksiä ei kirjasta puutu ja sitä kuvataan hyvin yksityiskohtaisesti, etten sanoisi inhorealistisesti, joten jos sellaiset kohtaukset inhottavat, niin kenties ei tähän kirjaan kannata tarttua. En tiedä, ketä tämä kirja toden teolla kiinnostaisi. Kyllähän sen nyt luki, mutta en voi itsekään väittää, että se minuun olisi kovin syvää vaikutusta tehnyt... Kirja on kirjoitettu vuonna 1982, joten sen "rohkeus ja kantaaottavuuskin" tuntuvat hieman vanhanaikaisilta näin 2000-luvun perspektiivistä.

Suomennoksessa ihmettelin sitä, että vaikka kirja oli muuten vuorosanoja myöten kirjoitettu täysin yleiskielellä, niin aina välillä oli käytetty sanoja "silleen" ja "tälleen", esim. lauseyhteydessä: "Minä tein sen aina tälleen." Hmmm.... Mielenkiintoinen oli myös ihastumista kuvaava ilmaisu "olla lettuna jhk". Onko se jollekulle tuttu?