Joseph Connor Burke on saanut haltuunsa hänelle syntyperänsä perusteella kuuluvan tilan ja oikeudet.  Mutta Irlannin kiihkeä poliittinen tilanne englantilaisten sortovallan alla vie pienen Ballynockanorin kylän jälleen myrskyn silmään. Kykeneekö Joseph seisomaan ihanteittensa takana? Mitä se tulee maksamaan? Pysyykö nainen, jota hän rakastaa, hänen rinnallaan myös pimeä, kivisen ja kuoppaisen taipaleen? Irlanti-kronikan toinen osa tempaa lukijan Kate Donovan Garrityn, Joseph Burken ja muiden ensimmäisestä osasta tuttujen henkilöiden uusiin vaiheisiin. (Teksti kirjan takakannesta)

En tiedä, mikä siinä on, että Irlanti-kronikka ei takakannen lupauksista huolimatta tempaa mukaansa. Saman kirjailijan Eurooppa- ja Siion-kronikoista olen pitänyt ainakin niiltä osin kuin olen niitä lukenut, mutta Irlanti-aihe ei vain nappaa.

Tarina on sinänsä ihan kelvollinen. Siinä on rakkautta, juonitteluja, jännitystä ja jos jonkinlaista tapahtumaa, mutta jokin ongelma kirjassa on. Henkilöt eivät herää henkiin, eivät liioin maisemat ja rakennukset. Minulle ei synny minkäänlaista mielikuvaa näiden henkilöiden ulkonäöstä tai heidän asuinsijoistaan, vaikka olen lukenut jo kaksi tämän sarjan kirjaa. Henkilöiden luonteet piirtyvät esiin lähinnä akselilla hyvä - paha. Jopa henkilöiden nimiä on vaikea pitää mielessä lukemisen ajan. Kuka olikaan Margaret ja kuka Tom, entä O´Connelly ja O´Toole tai kymmenen muuta O`-alkuista herraa? Ehkä tämä nimien muistamisen vaikeus liittyy siihen, että henkilöt yksinkertaisesti muistuttavat kaikki liikaa toisiaan. He ovat kuin samasta muotista leikattuja paperinukkeja. Toimivat, käyttäytyvät ja ajattelevat kaikki samalla tavalla.

En tiedä, miten hyvin Bodie ja Brock Thoene ovat aihepiiriinsä perehtyneet. Jotenkin vain tuntuu siltä, että yhtä hyvin vaikka minä voisin lukea jonkun Irlannin historiaa käsittelevän kirjan ja kirjoittaa sen jälkeen tarinan käyttäen hyväkseni tyypillisiä irlantilaisia koskevia stereotypioita kuten esim. irlantilaisilla on punainen tukka, irlantilaiset ovat kiivasluonteisia, irlantilaiset ovat musikaalisia jne. Kyllä tästä jo tarina syntyisi, mutta kuka sitä jaksaisi lukea. Hmmm... pointtini on kai se, että jotenkin kirjasarjasta haiskahtaa, ettei tässä ole paljon enempää viitsitty aiheeseen perehtyä. Ehkä olen väärässä, mutta se kuva jää.

Kirja ei kaiken kaikkiaan ole millään tavalla kiinnostava, joten en voi suositella tätä oikein kenellekään.