Pienen saksalaiskylän tyttö Kathie haaveksii elämästä suurkaupungissa ja matkaa kansallissosialismin valtaamaan Muncheniin etsimään onneaan. Naiivi Kathie huumaantuu vapaudentunteesta ja ravintolailloista, joissa ruoka ja yösija ansaitaan keimailulla.

Myös kaupungin paheellisin aines liikkuu öisin. Nuoria naisia löydetään pahoinpideltyinä ja surmattuina. Tekijäksi epäilty perheellinen mies Josef Kalteis kieltää kaiken. Tunnistaako paholaisen, jos se pyöräilee päivänvalossa vastaan?

----------------------

Ihan ok, mutta... ei erityisen jännittävä eikä myöskään oikeastaan juuri liikuttanut minua. Oudon ulkokohtainen ja luettelomainen kuvaus eri naisista, jotka menettivät henkensä samalla tavoin. Ehkä kirjoittajan tarkoituskin oli antaa näistä naisista lukijalle jotenkin samantekevä kuva? Tylsiä, tavanomaisia ihmisiä, jotka kuolivat. Kathieen lukija samastuu vahvimmin, koska asioita kuvataan hänen näkökulmastaan läpi kirjan, mutta silti häntä ei oikestaan jää kaipaamaan. Ehkä murhaajastakin sitten tuntuu samalta: ihminen on hänelle ihan samantekevä.