Kaupunkilaistunut kirjailija Tobias Elmkvist saapuu lapsuudenkotiinsa auttamaan sairasvuoteella makaavaa isäänsä maatilan töissä. Apuna ovat isän puoliso Sabina, tämän aikamiespoika Adam ja paikallinen hanslankari Hardy. Kylään on palannut myös Tobiaksen luokkatoveri, ratsutilayrittäjä Ingelize.

Tobias palaa kotiseudulleen vastahakoisesti, koska suhde isään ei ole kunnossa. Kirjoittaminenkaan ei oikein suju, uusi dekkari on pahasti myöhässä.

Pian kahden ihmisen välille syttyy yhteys ja intohimo, jonka seuraukset muuttavat kaikkien elämän peruuttamattomasti. Tilannetta sekoittavat avionrikkojien kohtalosta kertovat vanhat tarut, jotka alkavat heijastua nykyhetkeen. Katastrofi uhkaa koko yhteisöä, eikä tapahtumien kulkua voi pysäyttää...

Inger Frimansson kuuluu ruotsalaisen jännityskirjallisuuden kärkikaartiin. Tässäkin teoksessa psykologinen jännitys kestää viimeiselle riville asti.

-----------------------------------------

Pidin kirjan maalaismiljööstä, hyytävästä tunnelmasta ja uskottavasta henkilökuvauksesta. Kirjaa lukiessa mietin paljon isän ja pojan henkistä etäisyyttä. Tässä kuvattiin niin sydäntäriipaisevasti se, miten tärkeä pieni poika oli isälleen ja miten tärkeä isä oli pojalleen, mutta kuitenkaan nämä eivät osanneet osoittaa tunteitaan toisilleen eivätkä päässeet yhteyteen toistensa kanssa. Pojan elämässä kertautui eräänlainen oidipaalinen triumfi. Hän oli jäänyt lapsena avioerossa äidilleen ja muuttanut tämän kanssa pois isän luota. Isä oli vihastuksissaan erehtynyt syyttämään poikaa siitä, että tämä vei äidin. Myöhemmin poika tuli ja vei isän toisen vaimon konkreettisesti sänkyyn kanssaan isän loukkaannuttua onnettomuudessa ja menetettyä liikuntakykynsä väliaikaisesti. Tällä teolla oli traagiset seuraukset. Surullisinta oli, että se tapahtui juuri silloin, kun isällä ja pojalla olisi ensimmäistä kertaa ollut mahdollisuus päästä lähemmäs toisiaan. Kirjassa ei kerrota, miten lopulta kävi. Epäilemättä huonosti.