Teini-iässä he olivat erottamattomia. Vaikka Leonora oli varakkaasta kulttuuriperheestä ja Guy taas köyhässä työläiskodissa kasvanut nuorisorikollinen, he vannoivat toisilleen ikuista rakkautta. Sitten Leonora kasvoi kapinoivan vaiheensa ohi ja halusi omille teilleen. Mutta koska hän oli hienotunteinen ja tiesi Guyn tunteet muuttumattomiksi, hän ei halunnut katkaista välejä lopullisesti: niin he päättivät lounastaa yhdessä aina lauantaisin, tapahtui heille muuten mitä hyvänsä.

Se oli Leonoran elämän suurin virhe.

Nyt  puolilaillisissa liiketoimissa rikastunut Guy on kyllästynyt odottamaan. Sillä hän rakastaa yhä Leonoraa ja tietää, että Leonorakin rakastaa häntä - esteenä ovat vain perheenjäsenet ja ystävät, jotka ovat muodostaneet salaliiton heidän rakkauttaan vastaan. Ja esteethän voi aina raivata pois tieltä...

---------------------------------

Jaa-a... ihan kiva kirja. Piti otteessaan kyllä, kiehtoikin ajoittain. Guy oli pakkomielteisesti rakastunut Leonoraan ja uskoi Leonorankin olevan rakastunut häneen. Hän käänsi mielessään kaikki päinvastaiset todisteet nurin ja tulkitsi ne omalla tavallaan. Oli mielenkiintoista seurata hänen järkensä sumenemista, jos nyt näin voimakasta sanaa voi käyttää. Mitään selitystä kirja ei tarjonnut sille, miksi hän oli tällainen, ellei selitykseksi sitten voi lukea sitä, että Guy oli köyhästä taustasta ja kuvitelma siitä, että joku yläluokkainen tyttö voisi rakastaa häntä, piti hänen omanarvontuntoaan yllä. Leonora jäi vielä mystisemmäksi hahmoksi. Guylle hän oli tietenkin täydellinen, mutta lukija jäi miettimään, miksi ihmeessä tyttö ei laittanut tälle miekkoselle ihan selkeitä rajoja suhteessaan häneen. Miksi tyttö halusi antaa Guylle ikään kuin jonkinlaista toivoa, vaikka mitään toivoa ei missään vaiheessa ollutkaan?

Loppu oli vähän lattea. Siinä tapahtui taas tämä ihmeenomainen persoonallisuuden muutos, mikä niin monessa muussakin kirjassa on viime aikoina minua vaivannut. Ehkä olen omassa elämässäni alkanut viimein nähdä sen, että nopeita muutoksia ei ole oletettavissa oikeastaan mihinkään asiaan, vaikka tekisi itsensä kanssa töitäkin. Siksi on niin vaikea uskoa, että ihminen yhtäkkiä muuttuu joksikin ihan muuksi kuin mitä oli. Mutta kyllä tämä kirja lukea kannattaa!