Tämän tabuja rikkoneen romaanin tapahtumat sijoittuvat eteläiseen Afrikkaan. Kerronnan keskiössä on Mary, joka on melko tyytyväinen elämäänsä, kunnes kuulee varomattomasti lausutun arvion, ettei hän päätyisi koskaan naimisiin. Mary ymmärtää, että pitää saada mies kelvatakseen lähipiirissä. Hän alkaa katsella ympärilleen, ja kun Richard Turner kosii, hän suostuu. Päätös muuttaa Maryn elämän täydellisesti - ja sillä on järkyttävät seuraukset. Dickin farmilla Mary kohtaa maailman, joka poikkeaa kaikesta hänen kokemastaan ja kuvittelemastaankin. Dick on erakko, hän ei ole varakas vaan tekee työtä pakkomielteisesti pärjätäkseen ja pelastaakseen tilansa. Häntä vastassa ei ole vain ankara luonto vaan myös kova naapuri.

Maaseutuoloihin joutunutta Marya inhottaa tunkkainen talo, häntä hermostuttavat liian lähelle tulevat mustat - erityisesti palveluspoika Moses - joita hän kohtelee töykeästi ja mielivaltaisesti. Pahinta on kuumuus ja täydellinen yksinäisyys.

Pettymyksen myrkky syö Marya, mutta Dick ei näe vaimonsa kasvavaa paniikkia. Mary pakenee kaupunkiin mutta joutuu alistumaan ja palaamaan farmille. Hän katkeroituu, ja eräänä tukahduttavan kuumana iltapäivänä - ymmärtämättä mitä oikeastaan on tehnyt - hän tulee sytyttäneeksi palon, joka johtaa räjähdykseen ja tragediaan.

                                             ---------------------------------

Tämä oli kaamea, hyytävä, ahdistava kirja. Jos kaipaa jotakin myönteistä luettavaa, ei tähän ainakaan kannata tarttua, sillä kirjassa ei ole mitään toivoa luovaa ja eteenpäin katsovaa vivahdetta. Siitä huolimatta pidin kirjasta! Mielestäni tämä on upea kuvaus psyykkisestä sairastumisesta. Marya kuvataan aluksi ulkopuolelta. Sen jälkeen siirrytään kuvaamaan tapahtumia hänen ajatustensa kautta. Kun loppupuolella siirretään näkökulma taas Maryn ulkopuolelle, lukija suorastaan hätkähtää sitä muutosta, mikä naisessa on tapahtunut. Minä ainakin olin niin sinisilmäinen, etten edes oikein kunnolla tajunnut, mitä Marylle oli tapahtunut, kun olin lukiessani eläytynyt vain hänen ajatuksiinsa ja ne olivat periaatteessa täysin loogisia. Kun sitten ihan viimeisillä sivuilla siirrettiin näkökulma taas Marylle, kävi hyvin selväksi se, mikä kaaos hänen mielessään vallitsi. Hänen tekemistensä ja ajatustensa välillä ei ollut enää mitään linkkiä. Tuntuu taas, etten osaa selittää, miten kirjan koin, mutta pointti oli suunnilleen se, että Lessing onnistuu mielestäni todella oivaltavasti kuvaamaan ihmisen psyykkisen romahtamisen. Tämä kirja teki niin suuren vaikutuksen, että olen pohtinut sitä vielä tänä päivänäkin.

Luulen kyllä, että kirjaa on yleensä tulkittu vähän toisesta näkövinkkelistä. Kun googlasin ja luin arvosteluja tästä, nousi esiin mm. mustien ja valkoisten välinen ristiriita ja se, miten tämä kirja oli ensimmäisiä, jotka kuvasivat tabuna pidettyä asiaa suoraan. Minä olen kuullut niin kyllästymiseen saakka näistä mustien ja valkoisten välisistä suhteista, etten suoraan sanoen nyt kokenut saavani tästä kirjasta siihen teemaan mitään uutta oivallusta. Valkoiset halveksivat ja hallitsivat mustia, mutta todellisuudessa pelkäsivät näitä.  

Kirjassa on monta tasoa, ja luulen, että lukemalla tämän useampaan kertaan, saisi kirjasta paljon enemmän irti. Tämä oli kuitenkin niin synkkä lukuelämys, että en taida ihan äkkiä tähän uudelleen tarttua. Suosittelen silti lämpimästi!