Olen löytänyt tämän kirjan vanhempieni hyllystä ilman paperikansia, joten valitettavasti en pysty nyt kirjoittamaan takakannen tekstiä iloksenne. Kirjan tapahtumat sijoittuvat ymmärtääkseni 1800-luvulle. Kirja kertoo Lilljan rautaruukista ja sen ympärillä elävistä ihmisistä: kartanonväestä, palkollisista, käsityöläisistä, torppareista ja kerjäläisistä. Varmaan tämäkin kirja luokitellaan romanttiseen viihteeseen, joten vertailen sitä nyt edellä lukemaani Cooksonin kirjaan, josta Utrion kirja vie kyllä voiton ihan 6 - 0.

Ensinnäkin henkilökuvaus: nyt kun luin tämän kirjan, tajusin edellisen puutteet yhä selkeämmin. Utrion kirjassa henkilöillä on ulkonäöt ja luonteet, ajatukset, tunteet ja tavat suhtautua asioihin. No hyvä on, ihmismieltä voisi kenties kuvata syvällisemminkin, mutta tässä sitä oli sentään kuvattu sillä tavoin, että syntyi käsitys, minkälaisten ihmisten kanssa noin suunnilleen ollaan tekemisissä, kun taas Cooksonin kirjassa yhtä henkilöä ei tahtonut toisesta erottaa.

Juonen kulku oli jännittävä. Siihen sisältyi ihastumisia ja rakastumisia, mutta myös sairastumista, kuolemaa, alkoholismia ja taloudellista keinottelua. Tapahtumia kuvattiin muutaman keskeisen henkilön näkökulmasta, jotka täydensivät hyvin toisiaan. Kirja ei minusta ollut sillä tavoin epärealistinen, että sen olisi ollut mahdotonta kuvitella olevan totta kuten esim. Cooksonin kirjassa oli täysin selvää, että tällaista ei ole koskaan tapahtunut eikä tule koskaan tapahtumaankaan.

Pidin tästä kirjasta myös siksi, että se antoi historiasta elävän kuvan. Ihmisten väliset yhteiskunnalliset ja taloudelliset erot ovat tuohon aikaan olleet todella huimat. Siinä missä toiset elivät lähes nälkäkuoleman partaalla, niin toiset heittivät ruokaa surutta roskiin. Ja jos torppari kuoli, niin torpparin vaimolla ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin lähteä lastensa kanssa kerjäämään. Siihenkin vielä tarvittiin "kerjuupassi" eli lupa kerjätä talosta taloon. Naisten huono asema tuli tässä muutenkin esille.

Kyllä näitä Utrion kirjoja lukee. Itse olen lukenut tämän lisäksi ainakin seuraavat Pirita, Karjalan tytär ja Vehkalahden neidot. Muistaakseni olen lukenut myös sellaisen kuin Aatelisneito, porvaristyttö, mutta siitä en ole aivan varma. Nämä aarteet ovat löytyneet äitini kirjahyllystä.

--------------

edit--- Nyt tajusin vielä yhden syyn, miksi pidän näistä Kaari Utrion kirjoista. Kävin nimittäin Kaarin kotisivuilla ja katselin hänen valokuviaan. Mietin, miksi Kaarista tulee mieleen oma äitini. Sitten tajusin, että samastan jollakin tapaa Kaarin äitiini, koska äitini on ollut hänen innokas lukijansa 1970-luvulla. Minähän en lapsena saanut lukea vanhempieni kirjahyllyssä olevia "aikuisten kirjoja", mutta luin niiden selkämyksiä ja yritin arvailla, mitä niissä kerrotaan. Kaari Utrion nimi tuli jo sieltä tutuksi. Muistan myös äitini maininneen hänet hyvänä kirjailijana. Tässäpä jotain kerrottava terapeutille =)