Suositun iltapäivälehden päätoimittaja Dennis Luxford on luonut uransa paljastamalla skandaaleja. Törkykeisarina tunnettu Luxford saa uhkauskirjeen, jossa vaaditaan, että säästääkseen tyttärensä hengen hänen on tunnustettava esikoisensa lehtensä etusivulla. Luxford hädin tuskin muistaa kymmenvuotiaan tyttärensä, eikä hän ole koskaan edes nähnyt tätä.

Tyttären äiti, hallituksen näkyvimpiin johtaviin virkailijoihin kuuluva apulaisvaltiosihteeri Eve Bowen kieltäytyy turvautumasta poliisiin. Eve väittää, että tytön sieppaus on Luxfordin viheliäinen juoni törkyjuttujen sarjassa, jonka avulla hän yrittää kaataa konservatiivihallituksen.

Lapsenryöstössä tapahtuu kuitenkin sellainen käänne, että Scotland Yard joutuu pian juttuun mukaan. Rikoskomisario Thomas Lynleyn ja hänen työkumppaninsa ylikonstaapeli Barbara Haversin tutkimukset vievät heidät Lontoon sydämestä Wiltshiren maaseudulle.

Vihollinen lähelläsi -jännitysromaanissa Elizabeth George pureutuu terävästi paitsi poliitikkojen ja median arkeen myös perheenjäsenten keskinäisiin tunteisiin, vanhempien urasuunnitelmiin ja salaisuuksiin. (Teksti kirjan takakannesta)

Todella jännittävä ja mukaansatempaava kirja, joka piti otteessaan ihan viimeisille riveille saakka. Olen sen verran hidasjärkinen ja perusteellinen ihminen, että kaipaan asioiden selvittämistä juurta myöten, ja inhoan dekkareita, joissa vauhti kiihtyy lopussa, ihmisiä kuolee ja asiat saavat merkillisen käänteen. Haluan pysytellä juonenkulussa mukana, mikä on aina hieman vaikeaa, kun kirjassa käsitellään politiikkaa tai talouselämää. Tässä kuitenkin onnistuttiin pitämään jopa minut ajan tasalla, joten tykkäsin! Pidän myös siitä, kun kovanaamat murtuvat lopussa =)

Minun makuuni kirja oli kyllä aluksi vähän liiankin hidastempoinen. Ensimmäiset 150 sivua olivat niin puisevia, että ihan pinnistämällä pääsin eteenpäin. Tytön katoamista alkoi selvittää kolme ihmistä, joiden yhteyttä tarinaan en oikein tajunnut. Tämän yhteyden ymmärtämiseksi olisi ilmeisesti pitänyt lukea muitakin Georgen kirjoja, mutta olen lukenut aiemmin vain yhden, josta en muistanut mitään. Käsitin kuitenkin, että nämä kolme ihmistä eivät olleet (ainakaan enää?) poliiseja, vaan leikkivät lähinnä yksityisetsiviä. Kun asiat sitten saivat radikaalin käänteen, käännyttiin viimein oikean poliisin puoleen, ja oikeastaan siitä kirja vasta kunnolla alkoi. Tapahtumat pääsivät vauhtiin ja lopun luin ahmien.

Aihe sinänsä oli mielenkiintoinen: uraihmisten kovuus ja sokeus elämän herkemmille puolille kuten oman lapsen tarpeille. Näin Iken tekstiviestikohun jälkimainingeissa oli mielenkiintoista myös lukea siitä, miten media upottaa yksityiselämässään tyrineitä poliitikkoja.

Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta ja voin suositella jännityksen ystäville.