Jane Austen on Englannin rakastetuimpia klassikkokirjailijoita: naisellinen, viisas ja säkenöivä. Myös hänen sankarittarissaan on tuoreutta ja charmia, joka tekee heistä yhä eläviä. Kasvattitytön tarina kertoo Fanny Pricen tuhkimotarinan. Köyhän ja monilapsisen perheen tytär Fanny pääsee tätinsä perheeseen kasvatiksi, ja eloisan serkkuparven keskellä tytölle aukeaa uusi maailma. Perheen elämää kuvataan leppeän ironisesti, ja kuten ainakin Austenin romaanissa juoni keskittyy nuoren neidon kokemuksiin maalaisseurapiirin parissa. (Teksti takakannesta)

Tietyllä tavalla pidän kovasti näistä vanhanaikaisista romanttisista lukuromaaneista. Ne muistuttavat minua kirjoista, joita luin lapsena, Annoista, Runotytöistä, Pikku naisista ja monista muista ihanista vanhoista tyttökirjoista, joiden maailmankuva oli yhtä puhtaan ihanteellinen kuin näissä aikuisten maailmaan sijoittuvissa rakkausromaaneissakin.

Kirjassa ei sinänsä tapahdu mitään kovin ihmeellisiä asioita eikä siinä ole vauhdikkaita juonenkäänteitä. Fanny tulee kasvattitytöksi hienostuneeseen sukulaisperheeseen, jossa hän saa pian ystäväkseen ja puolustajakseen serkkunsa Edmundin. Muut kohtelevat Fannya yliolkaisen välinpitämättömästi. Hänen asemansa perheessä on selkeästi erilainen kuin kaikkien muiden perheen nuorten. Pikkuhiljaa Fanny ihastuu papiksi opiskelevaan Edmundiin, joka kuitenkin on kiinnostuneempi naapurissa kesäänsä viettävästä neiti Crawfordista. Neiti Crawfordin huikentelevainen veli sen sijaan iskee silmänsä Fannyyn. Kirja kuvaa näiden henkilösuhteiden kehittymistä lähinnä Fannyn näkökulmasta.

Viehättävää kirjassa on Jane Austenin mainio henkilökuvaus. Erityisesti dialogin kautta hän tuo esille eri ihmisten persoonallisia piirteitä. Henkilökuvaus onkin se, mikä kantaa läpi kirjan. Henkilöistä tulee huomattavan paljon moniulotteisempia kuin nykypäivän viihdekirjallisuuden stereotyyppisistä hahmoista. Päähenkilö Fanny toki on lähes pyhimysmäisen hyveellinen olento, joka nykylukijaa (tai ainakin minua) lähinnä ärsyttää.

Hätkähdyttävää on huomata, miten paljon maailma on muuttunut kahdessa sadassa vuodessa. Välillä on lähes mahdotonta käsittää henkilöiden ajattelutapaa ja sitä, miten vähäpätöisten asioiden takia he menettävät yöunensa. Kertomuksen keskivaiheilla nuoret saavat päähänsä harjoitella ja esittää perhepiirissä näytelmän. Se on jo sinänsä asia, jota varmasti monetkaan nykypäivän parikymppiset eivät tekisi. Hämmästyttävintä on kuitenkin se, miten kiihkeästi jotkut kirjan henkilöistä vastustavat tällaista - minun mielestäni erittäin viatonta - harrastusta. Ehkäpä syynä on kuitenkin se, että näytelmän varjolla jotkut henkilöistä saavat tilaisuuden ilmaista kiellettyjä tunteitaan, vaikkakin vain roolihahmon suulla. Lopussa moraalittomuus yltyy huikeisiin mittasuhteisiin, kun naimisissaoleva nainen karkaa rakastajan kanssa. Se toki olisi nykypäivänäkin tuomittavaa, mutta tuskinpa nykyään enää karkoitettaisiin aviorikoksen tekijää kaukaiseen periferiaan ja katkaistaisiin kaikkia suhteita häneen, puhumattakaan että häntä ei toivotettaisi tervetulleeksi kotiin naapurien loukkaamisen pelosta.

Mielenkiintoinen lukukokemus. Suosittelen kaikille romantiikan ystäville, jotka kuitenkin jaksavat lukea vähän hidastempoisempaa ja monipolvisempaakin kerrontaa.